Maanantai ei tunnetusti ole useinkaan se viikon paras päivä – siltä se tuntui jälleen kerran. Ja ehkä toisen tai kolmannenkin. Olo helpottui kuitenkin jo sillä, että hyväksyi päivän alkaneen hieman huonolla energialla, eikä kuten olisi itse toivonut, vaikkei se kaikkia ongelmia korjannnutkaan. Hyväksyminen laajempana käsitteenä ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertaista sisäistää tai käyttää, ja asioita on helppo sekoittaa toisiinsa opetellessaan enemmän hyväksyntää.
”Kun sä tuomitset mut, sä tuomitset itses”. Tajusimme tai emme, meillä on lähes varmuudella aina jotain työstettävää asioiden hyväksymisen suhteen, koskivat ne sitten joitain ominaisuuksia itsessämme, muiden ominaisuuksia tai erilaisia asioita elämässä. On helppo sanoa hyväksyvänsä jotain, mutta todellisuudessa näin kokeminen ja sen välittyminen toimintaan ja elämään kaikissa tilanteissa onkin jo ihan toista. On myös helppoa nähdä tai kritisoida muissa niitä virheitä tai asioita, joita itseämme kiellämme tai haluamme peittää. Oletko koskaan kuullut sanonnasta ”pata kattilaa soimaa”? Niinpä juuri. On jopa huvittavaa (ja erityisen raivostuttavaa) huomata itsessään niitä samoja piirteitä, jotka esimerkiksi perheenjäsenessä ovat aina ärsyttäneet.
Rakennamme jo varhain erilaisia käsityksiä siitä, mitä pidetään hyväksyttynä. Siihen vaikuttavat muun muassa tavat perheessämme, kokemukset, opitut ja henkilökohtaiset arvomme sekä kulttuuri. Puhutaan asioista, joita pidämme normaaleina, ne ovat meille ”ok” eli ne ovat hyväksyttäviä. Eri aikoina historiassa on myös hyväksytty erilaisia asioita. Jonkin asian hyväksyminen (tai hyväksymyttä jääminen) taas voi kohdistua tiettyyn ihmisryhmään, tai tiettyihin henkilöihin eli sitä saatetaan soveltaa eri tavoin erilaisissa ympäristöissä ja seurassa, tähän vaikuttaa myös ns. sosiaalinen paine. Yksilön omissa, hyväksyminä pitäminään asioissa, voi olla myös ristiriitaa yhteiskunnan tai jonkin ryhmän määrittämien hyväksyttävien asioiden välillä. Esimerkkeinä voitaisiin mainita vaikkapa erityisesti nuoruudessa esiintyvää ristiriitaa omien henkilökohtaisten (tai perheen sisällä) hyväksyttävien asioiden ja muiden nuorten seurassa ollessa ilmenevien, ryhmäpaineesta johtuvien hyväksyttävien asioiden ja tekemisten kanssa. Toki tätä esiintyy myös, jopa huomaamatta, kaikissa ikäryhmissä.
Nämä seikat ovat vain pintaraapaisu siitä, mitä hyväksyntä kaikkiaan on syvemmällä tasolla. Hyväksyminen on päätöksen lisäksi tunne, parhaimmillaan suuri ja hyvä sellainen ja siitä hyötyvät sekä hyväksyntää saava että sitä antava, olivat nämä sama tai eri henkilöitä.
Hyväksyminen ei ole aina kuitenkaan helppoa, koska se vaatii totuuden ja ymmärryksen pohjakseen, samoin myös omien virheidensä myöntämistä. Se vaatii erilaisten tunteiden kohtaamista ja ikävien asioiden sanomista ääneen.
Vaikka hyväksyntä alkaa näiden sanojen myötä kuulostaa turhan monimutkaiselta ja raskaalta, on onneksi pääpalkinto kuitenkin kaikkien saavutettavissa ja kaiken ikävän arvoista.
Hyväksyminen laajemmin ajateltuna on rakkautta, arvostusta ja kunnioitusta. Se on välittämistä ja halua ymmärtää toista tai itseään sekä antaa anteeksi. Se on irti päästämistä niistä asioista, jotka eivät palvele hyvää tai korkeampaa itseä.
Hyväksyminen voi olla toisen erilaisuuden kunnioittamista, itsensä hyväksyminen taas armollisuutta ja rehellisyyttä itseään kohtaan, myös puutteineen. Hyväksyminen voi olla myös jonkin tapahtuneen hyväksymistä, kuten myös sen seurauksia.
Hyväksymällä itsesi ja muut päästät irti negaatioista, joita kohdistat itseesi ja muihin. Sen ei silti tarvitse tai kuulu tarkoittaa sitä, että kaikki asiat sellaisenaan tulisi vain hyväksyä, unohtaa tai sivuuttaa. Hyväksyminen on enemmänkin pakottamisen vastakohta; Hyväksyn sen, mikä eteeni tulee, sellaisenaan kuin se tulee, pyrkien vaikuttamaan niihin asioihin, joihin voin ja annan kaiken muun mennä omalla painollaan.
Annat itsesi ja muiden olla vapaita, kun et pakota ketään ahtaaseen muottiin. Kaikki negatiivinen meissä kuluttaa meitä ja luo sisäistä pahoinvointia. Myös se, mitä vastaan väkisin taistelemme, halutessamme muuttaa väkisin jotain, jota ei voi tai edes tarvitse muuttaa.
Vaikka hyväksyntä on suurta rakkautta, sitä on myös ennen kaikkea itsensä kunnioittaminen. On myös asioita, joita ei voi tai pidä hyväksyä. Totuus on toki kullanarvoista ja iso osa hyväksymistä, mutta joskus se voi ylittää ymmärryksen ja olla liikaa. Senkin saa hyväksyä.
Jonkun väärää tai huonoa tekoa ei tarvitse hyväksyä oikeaksi tai totuudeksi, mutta et voi myöskään taistella tapahtunutta vastaan kieltämällä sitä, se voi toimia hetken, mutta kääntyy lopulta itseäsi vastaan. Paras ase lopulta on totuus ja hyväksyntä, silloin asia alkaa menettää voimaansa hallita sinua. Se on kuin kartta labyrinttiin, josta et osannut ulos.
Se, että hyväksyt jotakin, ei tarkoita että sinun tulisi välttämättä olla sitä mieltä tai että se on okei. Mutta se, että hyväksyt asiat sellaisinaan, antaa sinulle mahdollisuuden siirtyä eteenpäin ja pyrkiä muuttamaan jatkossa sitä, joka on todella tarpeen ja muutettavissa sen sijaan, että taistelet tuulimyllyjä vastaan hukaten tarpeettomasti energiaasi ja keräten itseesi huonoa oloa, kun et saavuta haluamiasi tuloksia.
Kuten huomaat, hyväksyntä muodostuu monista asioista, kun asiaa syvemmin ajattelee ja siksi nämä asiat ovat joskus yllättävän hankalia toteuttaa tavallisissa, arkisissa tilanteissa. Mutta kuten mikä tahansa, aloita se pienin askelin ja lopulta pääset määränpäähäsi. Kehittyminen vie aikaa ja se jatkuu läpi elämän. Ja se on on tarpeeksi.
Joskus voi kaikessa rauhassa kävellä polkua eteenpäin ihaillen ympäröiviä maisemia, sen sijaan että aina vain juoksisi kovaa ainoana tavoitteenaan määränpää. Vain hyväksymällä asiat sellaisinaan, voit keskittyä siihen mikä on oikeasti oleellista ja valita suuntasi. Vain hyväksymällä itsesi voit todella olla se, kuka sinun aina kuului olla ja hyväksyä myös muut täysin. Hyväksymällä muut taas annat itsellesi ja muille hyvää ja rakkautta, joka lopulta löytää tiensä myös takaisin luoksesi 🙂