Boom. Joskus tulee se kaunis päivä, kun tuntuu, että viimeinenkin ruuvi irtoaa päästä ja raja tulee vastaan – kärsivällisyys loppuu. Kärsivällisyyttä voi opetella ja kasvattaa, mutta jokaisella meistä on tietty breaking point, jonka yli venyminen ei enää ole hyödyllistä eikä millään tavalla mukavaa.
Kärsivällisyyttämme koetellaan päivittäin erilaisissa tilanteissa ja elämän meille heittämissä haasteissa, siltä on mahdotonta välttyä. Parantaaksemme sietokykyämme näille asioille ja tapahtumille, on meidän opittava kärsivällisyyttä vähentääksemme näin stressin määrää. On myös aika tyypillistä, että joissain asioissa olemme kärsivällisempiä kuin toisissa.
Kärsivällisyyttä voi harjoitella monin tavoin kehittämällä omaa kykyä toimia pitkäjänteisemmin, samoin kuin hyväksymään epäonnistumisia, epämieluisia asioita ja niiden aiheuttamia tunteita. Kaikkea ei tarvitse eikä kuulu saada heti sormiaan napsauttamalla, asioiden eteen on tehtävä töitä, joskus paljonkin. Myöskään elämä ei aina mene suunnitellulla tai toivotulla tavalla, siihen ei auta uhmaikäisen tavoin lattialle huutamaan heittäytyminen, vaikka kuinka ottaisi pannuun. Kaiken lisäksi maailmassa on monta muutakin ihmistä, jotka tulisi ottaa huomioon sen sijaan, että kuvittelee itse olevansa maailman napa. Kaikki tunteet ovat ehdottomasti sallittuja, mutta aikuinen on kuitenkin lopulta vastuussa toiminnastaan laajemmassa kuvassa.
Joskus kärsivällisyys loppuu kaikkein kärsivällisimmältäkin yksilöltä, se voi olla myös toisinaan hyväksi. Se muistuttaa siitä, mihin raja tulisi vetää. Se viestii, jos tulemme kohdelluksi tavalla, jota emme ansaitse. Se saa meidät muuttamaan suuntaa jostakin, joka ei ole meille hyväksi. Kärsivällisyys on ymmärrystä ja empatiaa, uusia mahdollisuuksia. Ei näitäkään tule jakaa muille loputtomasti, jos ei saa mitään vastineeksi tai vastine on jollain tavoin haitallista tai riittämätöntä. Se mitä haluat tarjota muille, tarjoa ensimmäisenä itsellesi. Itsensä hyvä kohtelu on ravintoa sielulle, joka kuolee janoon, jos annat vain muiden loputtomasti juoda astiasi tyhjäksi. Mahdollisuuksia ja omaa kärsivällisyyttä voidaan antaa ihmisten lisäksi erilaisille elämäntilanteille, työlle tai vaikkapa paikalle. On hyve pystyä yrittämään uudelleen, mutta miksi jatkaa loputtomiin jotain, jokain aina ottaa enemmän kuin antaa tai esimerkiksi jäädä paikkaan, jossa ei voi hyvin?
Kuten kaikessa, on tässäkin hyödyksi löytää se paljon puhuttu kultainen keskitie. Kärsivällisyydestä on suuresti hyötyä kaikessa elämässäsi, eniten sinun omassa hyvinvoinnissasi. Olemalla kärsivällisempi itseäsi ja muita kohtaan, vähennät negatiivisten tuntemusten määrää ja pystyt hallitsemaan niitä paremmin. Kärsivällisyys auttaa sinua pääsemään paremmin tavoitteisiisi, kun et turhaudu ja luovuta heti alkumetreillä. Ihmissuhteissa vaaditaan kärsivällisyyttä, jotta tarpeettomien yhteenottojen määrä vähenisi ja siinä olisi tilaa molemmille yksilöinä, samoin ilman kärsivällisyyttä on vaikeaa, ellei mahdotonta, selvittää keskinäisiä asioita yhdessä.
Kärsivällisyyden kasvattamisen ydinasioita ovat omien tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen ja niiden mahdollisimman järkevä kanavoiminen tai purkaminen. Näiden tunteiden kautta kehosi viestii sinulle, kuuntele näitä viestejä. Tulisiko minun olla vieläkin ymmärtävämpi, vai onko kenties tarpeen sanoa, että nyt riittää, tässä menee rajani?
Rakkautta ja kärsivällisyyttä tulevaan viikkoon 🙂