Suihkulähde puistossa

Minä, uuden edessä

Uusia alkuja. Uusia asioita, ihmisiä, paikkoja. Joskus eniten pelottaa uusi, koska uusi on aina myös samalla muutosta ja luopumista vanhasta. Se on irti päästämistä ja hyppy tuntemattomaan. Leap of faith. Aion silti olla rohkea, koska tämä muutos on juuri sitä kaikkea, mitä olen odottanut koko elämäni. Unelmieni täyttymys. Tie onneen ja rakkauteen.

Olen elänyt jo monta muutosta elämäni matkalla. Kaikki muutokset eivät olleet mukavia, vaikka niistä jokaista tarvittiin seuraavaa etappia varten. Ne kuljettivat lautan lailla yli juoksevan virran. Jotkut muutokset repivät sieluni hajalle ja jättivät keräämään minuuteni sirpaleita yhä uudelleen. En silti katso taaksepäin katuen, koska se kaikki on tuonut minut juuri tähän hetkeen, tähän paikkaan ja aikaan, jossa minun kuuluu olla.

Ilman tuota tuskaa en olisi se, joka minun on aina kuulunutkin olla. Ilman sitä en olisi löytänyt omaa polkuani. Iloitsen siitä kiitollisena ja annan nyt muutoksen tuulten puhaltaa lämmintä ilmaa kasvoilleni. En pelkää enää. Tunnen, kuinka vihdoin aurinko saa paistaa risukasaani, enkä tiedä mitään sen kauniimpaa. Elän, hengitän, tunnen. Olen elossa enemmän kuin koskaan, kun katson noita valonsäteitä.

Tällä kertaa luovun kontrollista ja annan kaiken uuden virrata vapaasti elämääni, pakottamatta tai estelemättä. Annan itselleni luvan päästää lopulta irti kaikista taakoista, joita olen kantanut mukanani ja otan kiitollisena vastaan kaiken parhaan. Koska minä ansaitsen sen. Sydän auki katson tulevaan ja hymyilen. Se mitä näen, on enemmän kuin voin sanoin kuvata. Se on tarkoitus ja merkitys. Tunnen vihdoin olevani kotona ja turvassa.

Uuden edessä usko itseen voi horjua, mutta en aio antaa epävarmuuden tulla tielleni. Aion luottaa siihen, että elämä kantaa ja rakkaus antaa siivet. Katson öistä taivasta ja seuraan sitä tarinaa, joka tähtiin kirjoitettiin. Ilman pimeää, en olisi niiden kirkkautta koskaan huomannutkaan. Nyt en tiedä enää mitään upeampaa. Tuo loisto saa sydämeni sykkimään ja onnen kyyneleet silmiini. En voisi olla onnellisempi.

Minä, kaikkine puutteineni aion rakastaa niin lujaa, että hukun onneen. Niin lujaa, että kaikki surun sirpaleet menneisyydestä alkavatkin heijastamaan uutta valoa ja jokainen terävä reuna liittyy lopulta yhteen peiliksi, jonka kautta näen sisimpääni ja koko universumin kauneuden. On kuin saisin katsoa suoraan maailman kauneimpiin silmiin. Enempää en voisi pyytää. Siksi sanon kyllä uuden edessä, hetkeäkään epäröimättä.

Sieluni silmin näen, miten lopulta kaikki oli sen arvoista.

 

Aiemmassa blogikirjoituksessani käsittelin myös muutokseen vahvasti liittyviä asioita, lue lisää artikkelista: ”Älä seiso onnesi edessä”

Mielenkiitoista pohdintaa henkisestä kasvusta voit löytää lisäksi Dalai Laman oivalluksista!