Ja niin meni joulunpyhät ja uusivuosi. Produktiivisuus oli itsellä noiden aikaan ja välillä ihan nollassa – ja ihan tarkoituksella. Viime vuoteen mahtui paljon kaikenlaista pakertamista ja loppuvuonna (ja jo ennen sitä) alkoi väsymys hiipiä uhkaavasti. Ennen uuden vuoden kujeita oli paikallaan ladata akkuja, jotta virtaa riittäisi myös tuleviin projekteihin ja koitoksiin.
Ainahan ei ole mahdollista pysähtyä, mutta pidä kiinni siitä, että kova pakertaminen ilman riittäviä hengähdystaukoja on poikkeus säännön sijaan. Lähde siitä, että ollaksesi tuottelias ja luova, tarvitset säännöllisesti riittävää lepoa ja ei-suorittavaa, energisoivaa toimintaa. Oli se sitten leffamaraton sohvalla tai ulkoilua perheen kanssa. Itse valitisin kuorsauksentäyteiset aamupäivät ja sohvaelämän. Ajatukset ja tavat alkaa helposti kiertämään kehää tutuissa rutiineissa, pienikin irrottautuminen ja etäisyyden ottaminen niihin voi tehdä paljon tuoden uutta luovuutta ja innostusta!
Itse otin ilon irti nukkumalla oikein pitkään, liikkuen ja ihan vain eläen hetkessä. Lomalle heittäytyminen sujui niinkin hienosti, että jouduin tämän jälkeen hieman ottamaan itseäni niskasta kiinni ollakseni näyttämättä ihan luolanaiselta räjähtäneen ulkoisen olemukseni kanssa. Vähän on vielä työnsarkaa tässäkin jäjellä. No, välillä oleellista onkin keskittyä hoitamaan itseään sisäisesti. Siihen sopii hyvin vaikka sauna, hyvä ruoka ja glüchwein! What a wonderful world…
Sekavanpuoleinen vuosi tuskin on kellekään ollut erityisen mieluinen, mutta se on kuitenkin ollut siitä positiivinen, että se on laittanut paljon asioita tärkeysjäjestykseen ja herätellyt pitämästä tavallisia asioita itsestäänselvyyksinä. Kuulun itse siihen porukkaan, joka on alusta saakka pitänyt hyvin tiukkaa linjaa koronasuosituksissa. Moni on kysynyt, kuinka mun pää kestää tätä sosiaalista eristäytymistä? Siis ei mun päällä ole mitään hätää tai ongelmaa (huom. päässä onkin oma lukunsa), neuroottinen koronakammoinen introvertti saa luvan kanssa olla itsekäs ja selittelemättä runsasta kotoilua. Olen suorastaan sankari. Kaveri kertoi joku aika sitten matkustaneensa metrolla, oli kuulemma ollut elämys pitkän tauon jälkeen. Odotan innolla raitiovaunulla kulkemista, voittanee Linnanmäen vuoristoradan mennen tullen, Lidlin reissusta puhumattakaan. Jos sitä vaikka katselisi tuttuja paikkoja uusin silmin ja osaisi arvostaa hyvin tavallisia asioita.
Onnekseni vanhempieni neuroottisuus on samaa luokkaa omani kanssa, joten olen uskaltanut ja pystynyt nauttimaan heidän seurastaan toisinaan. Okei, siinä on välillä jouduttu koettelemaan pään kestämistä puolin ja toisin, mutta toistaiseksi harteilla on pysynyt kaikilla. Uskon meidän löytäneen harmonian, jossa kaikki sujuu miellyttävästi ja ongelmitta, kun kukaan ei kyseenalaista vielä lounasaikaan kuorsaavaa sohvavierasta, jonka sisäinen kello väittää ”päivän” alkavan iltakuudelta ja porukat taas saavat siunauksen omille omituisuuksilleen. Niille kaikille. Olemme hyväksyneet keskinäiset outoutemme, niitä vaalien. Koska omituinenhan on aina se toinen osapuoli, eikä itse.
Tähän vielä päälle omistajan erikoisuudet perinyt lemmikkieläin, joka muulloin kyllä piipittää hennolla äänellä ja tappaa hämähäkkiä puoli tuntia, mutta autossa yllättäen löytää villieläimen geeninsä ja huutaa suoraa huutoa. Mulle kerran sanoi taksikuski, ettei ole koskaan kuullut yhtä kovaa ääntä kissalla. Kiitos tiedosta, en minäkään. Tätä pikkumussukkaa ei varmasti unohda myöskään eläinpäivystyksen porukka, joka aikanaan muutaman tunnin kuunteli tätä ärtyneen eläimen raivokasta mielenilmaisua. Tai se poika, joka kysyi isältään, onko tuo leikkikissa, että ei normaali kissa kuulosta tuolta. Kuka perkele puhui mitään normaalista?
Kiitos monen ihmisen työtilanteen heikkenemisen myös aikaa on ollut nyt ihan eri tavalla seurustella porukoiden kanssa. Me ollaan jopa ehditty puhumaan muustakin kuin ahdistuksesta, liian isosta työkuormasta tai sairastelusta. Yrittäjinä toimivilla vanhemmilla on ollut jopa vapaapäiviä ja muutakin vapaa-aikaa, kuin haravointi ja kotitalon remontointi. Mun isä on hehkuttanut, kuinka hän on ehtinyt lukemaan peräti sanomalehteä. Voisiko tästä yrittää ottaa eväitä tulevaisuuteen?
Vuosi 2021 alkakoon uusin ajatuksin, näkemyksin ja omaa terveyttä vaalien. Because you’re worth it 🙂