Rakkaus on vahva sana, mutta ei suotta. Onhan se sentään universumin suurin
voima.
Se parantaa. Vahvistaa. On totta. Ei satuta. Se antaa unelmille kasvot. Rakkaus tuntuu hyvältä ja oikealta.
Rakkaus on kaiken syvin olemus. Sitä me pohjimmiltamme kaikki haluamme, rauhaa. Sitä rakkaus on. Vapautta olla eniten minä. Estoitta. Anteeksipyytelemättä. Vain minä. Ja silti kaikkea sitä, mitä haluan ja voin olla.
Rakkaus voittaa lopulta kaiken. En silti kehota sinua jäämään esimerkiksi ihmissuhteeseen, jossa et voi hyvin tai joka on vahingoksi. Aito rakkaus ei ole koskaan hajottavaa vaan se kohottaa kaikkea, mihin koskeekin. Muistathan, että aito rakkaus meitä itseämme kohtaan on aivan yhtä tärkeää ja sen kautta (ja kyky siihen edellytyksenä) ilmennämme rakkauttamme muihin.
Rakkaus on sopusointua ja harmoniaa. Hyväksymistä. Kunnioitusta. Kunnioitusta itseä ja muita kohtaan. Kunnioitusta kaikkea kohtaan. Välittämistä.
Se ei pakota, manipuloi tai pelota. Sitä ei ole rakkaus. Se ei myöskään omista, vaadi tai aseta ehtoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita olla tuntematta omia rajojaan ja olla pyytämättä kompromisseja ja vastaan tulemista. Itsen rakastaminen ensimmäiseksi.
Rakkaus vapauttaa. Se tapahtuu vastustelematta. Se on heijaste omasta sisäisestä maailmastamme. Siksi meidän tulee ensimmäiseksi oppia rakastamaan itsestämme ehdoitta, jolloin rakkaus lopulta ympäröi meidät. Vaikka rakkauskaan ei ole koskaan täydellistä, voi se silti olla meille täydellistä.