Olet varmasti kuullut sanottavan, ettei tule tyytyä liian vähään. Miksi sitten taas samaan aikaan valitetaan, kuinka etenkin nykypäivän ihmiset odottavat ja vaativat aivan liikaa? Mikä nyt sitten on oikein vai onko mikään?
Ylimielisyys ei ainakaan kaunista, mutta oman näköisen elämän ja hyvinvoinnin edellytyksenä on oman arvonsa tunteminen ja tiedostaminen. Sinä opetat ja asetat rajat muille siitä, kuinka sinua tulee ja saa kohdella. Sinulla on siihen myös täysi oikeus.
Jos oma arvostuksesi itseäsi kohtaan perustuu ainoastaan muiden näkemyksiin ja mielipiteisiin, olet heikoilla jäillä. Tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät näe sinun todellista arvoasi, tulee myös aina olemaan ihmisiä, jotka yrittävät saada sinut tuntemaan itsesi huonommaksi, joskus huomaamattaankin. Kun olet rakentanut tukevan pohjan itsekunnioitukselle, eivät muiden tekemiset ja mielipiteet saa sinua kaatumaan, vaikka on luonnollista joskus hieman horjuakin.
Sinä olet se henkilö, joka määrittää sen, kuka sinä olet ja mihin pystyt. Toki on välttämätöntä myös kuulla muita ja osata ottaa palautetta vastaan, se on kehittymisen edellytys, mutta lopulta sinä teet johtopäätökset siitä, onko palaute ansaittua ja aiheellista vai jopa valheellista tai herjaavaa. Sinä tiedät ja päätät, mitä ansaitset.
”Älä tyydy liian vähään” tarkoittaakin mielestäni ennen kaikkea sitä, että tiedostat vahvuutesi ja potentiaalisi sekä asiat, jotka saavat sinut syttymään ja tuottavat eniten iloa elämääsi. Nämä asiat määrittää jokainen itse, se ei tarkoita automaattisesti yhtä eikä toistakaan asiaa. Se ei tarkoita automaattisesti rikkautta, kuuluisuutta tai valtaa eikä se ole loputon kriteerilista korkeimpia vaatimuksia kaikessa.
Vaikka toki varmasti moni haaveilee esimerkiksi paremmasta tulotasosta, on usein kyse kuitenkin pohjimmiltaan jostain asiasta, johon raha on vain yksi väline. Tulotason paraneminen toki usein helpottaa huomattavastikin elämää, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tämän tiedostaa moni rikkaaksi tullut henkilö; rahalla ei voi ostaa onnea, koska se syntyy sisäisesti eikä pelkkien ulkoisten puitteiden kautta.
Kun osaat pyytää ja vaatia tarpeeksi, sinä ilmennät omia arvojasi ja tavoittelet unelmaelämääsi, oli se sitten mitä hyvänsä. Tavoittelet niitä asioita, joita ansaitset. Jollekin se on kotoisa mökki metsässä tai suurinta onnellisuutta tuova merkityksellinen työ, toiselle taas extreme-urheilua upeissa ympäristöissä. Oleellista on, että se syntyy aidosti omista haaveista ja motiiveista eikä esimerkiksi tavoitteesta ainoastaan luoda kulissia ja kiillottaa omaa kuvaansa toisten silmissä.
Omanarvon tunteminen ja tunnustaminen lähtee siitä, että tiedostat kuka olet, mistä tulet, mistä pidät, mitä oikeasti haluat ja tarvitset, mikä on vastoin kaikkea sitä, mihin uskot. Mitä voit hyväksyä, mitä et taas missään tilanteessa. Elä sen mukaan ja kävele pois, jos joku ei kunnioita sinua, tarpeitasi ja rajojasi. Se on itsekunnioitusta, tiedostamista siitä että ansaitset parempaa. Kunnioittamalla ensin itseäsi opit samalla aitoa, parempaa kunnioitusta muita kohtaan. Sinä et ylitä (ainakaan tahallasi) toisten rajoja, koska et sitä hyväksyisi omalla kohdallasikaan.
Kun tyydyt liian vähään, teet kompromisseja oman onnesi ja sisimpäsi kanssa. Silloin et voi olla se, mitä voisit olla parhaimmillasi itsellesi ja muille. Elät ja toteutat jotain, mikä on ihan ok, muttei kuitenkaan sitä, mitä se voisi olla täydessä potentiaalissaan. Liian vaatiminen taas tarkoittaa epärealistisia odotuksia suhteessa omaan toimintaan, ajankohtaan, tilanteeseen jne. Nämä kaksi asiaa on pystyttävä erottamaan toisistaan.
On sopivaa pyytää vaikkapa rahalleen (tasokasta) vastinetta kalliissa ravintolassa, mutta McDonaldsin hinnoilla et voi vaatia gourmet-ateriaa. Hyvä asiakaspalvelija ansaitsee suurtakin tippiä, huonosta palvelusta taas en itse jättäisi senttiäkään ylimääräistä. Olen jopa kerran elämässäni kävellyt ulos ravintolasta maksamatta, saatuani poikkeuksellisen ala-arvoista ruokaa sekä palvelua huolimatta asiallisesta, toistuvasta huomauttamisesta. Kyllä hieman kehnommankin aterian normaalisti maksaa, mutta mielestäni täysin epäasiallista käytöstä ja kalliilla myytyä, suoraan jäteastiaan kuuluvaa ruokaa ei tarvitse hyväksyä.
Voit siis huomata myös sen, että ansaitsemiseen liittyy kaksisuuntaisuutta, vaikka kaikesta ei tarvitsekaan käydä kauppaa ja on olemassa ihmisarvoon perustuvia perustarpeita ja -asioita, joita jokainen ansaitsee osakseen. Korkeasti koulutettu, pitkän työuran ja kokemuksen omaava, hyvä työntekijä voi vaatia parempaa palkkaa vastineeksi, kun taas vasta-aloittaja ei voi vaatia itselleen samoja etuuksia. Jos kohtelet muita huonosti, saat lopulta kaikkea sitä takaisin, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Yhtä lailla aito hyvä palaa lopulta luoksesi ja toimimalla oikein voit sitä vaatia myös itsellesi. ”Sitä saa mitä tilaa”, sinun tehtäväsi on olla paras versio itsestäsi, koska sinähän ansaitset vain parasta?
Kulje siis ylpeänä pää pystyssä, vaikka kuka sanoisi tai tekisi sinulle mitä hyvänsä. Sinä tiedät sisimmässäsi sen, mikä on totta ja mikä ei. Sinä tiedät mistä sinut on tehty. Sinä pystyt mihin vain mihin itse haluat, kun se on linjassa todellisen sisimpäsi ja suurimpien haaveidesi kanssa.
Anna sisimpäsi loistaa, vaikka sitä ei kukaan muu huomaisi. Tiedän, se voi olla joskus vaikeaa, mutta tee se silti. Oman arvonsa tiedostava pitää itseään kuin kukkaa kämmenellä eikä suostu vähempään. Lopulta vaalimalla ja hoitamalla omaa puutarhaasi näet sen kukoistavan ja voit jakaa sen sadosta myös niille, jotka sen ansaitsevat. Tämä on onnea parhaimmillaan 🙂