Uskotko, jos sanon että joskus kannattaa tehdä vähemmän päästäkseen parempaan lopputulokseen ja suorituksiin? Että joskus vähemmän vaatiminen saakin aikaan enemmän?
Kaikki kehittyminen, kehittäminen ja tuloksellisuus vaatii luonnollisesti taustalleen tiettyä panosta ja toimintaa, se on selvä. Kuitenkin on harhaluuloa, että aina määrällisesti mahdollisimman paljon tekeminen olisi suoraan verrannollinen tuloksiin. Täytyy myös muistaa, että kukaan (tai mikään) ei voi määräänsä enempää ja tietyn pisteen ylittyessä toiminnan määrällinen kasvu alkaakin vaikuttaa haitallisesti laatuun, ellei vastineeksi ole tarjota jotain tätä tasapainottamaan. Kun pidät asiat hieman yksinkertaisempina, voitkin huomata laadun paranemisen lisäksi paranemista itse suorituksissa, unohtamatta elämänlaadun paranemista. Koska rakastan käytännön esimerkkejä, otan sellaisen nytkin käsittelyyn, jotta ymmärrät hieman paremmin.
Sanotaan, että lihas (ja kunto) kasvaa levossa. Aktiivitreenaaja tai -urheilija kuntoilee määrätietoisesti ja säännöllisesti, mutta ilman riittävää lepoa kunto ei kehity optimaalisesti ja voi käydä jopa niin, että elimistö yliluormittuu tilasta rajusti ja päädytään nk. ylikuntoon, jossa kehon kuormitus ja lepo eivät ole tasapainossa. Kunto voi tuolloin jopa heikentyä rajusti, vaikka ihminen pyrkii aktiivisesti sitä kasvattamaan. Pahasta ylikuntotilasta elimistön toipuminen voi viedä pahimmillaan vuosia ja liikkumista voi joutua keventämään ja vähentämään murto-osaan pitkäksi aikaa, jopa pitämään hetkellisesti täyttä taukoa. Ihminen voi myös kokea haluttomuutta ja inhoa liikuntaa kohtaa kauankin. Tässä esimerkki oikean tasapainon merkityksestä ja siitä, kuinka paljon vaikeampaa, työläämpää ja pitkäkestoisempaa on lähteä hoitamaan ongelmia niiden päästyä pahoiksi, verraten niiden ennaltaehkäisyyn huolehtimalla esimerkiksi riittävästä levosta.
Kun elämässä tavoitellaan jotakin, joudutaan sen eteen tekemään paljonkin työtä. Silti myös ei-aktiivista aikaa ja tekemättättömyyttä sopivassa suhteessa tulisi ajatella osana itse suoritusta, koska se tukee sitä ja on lisäksi välttämätöntä. Asioiden ja itsensä kehittäminen voi helposti herättää halun ylisuorittaa ja voi tulla myös tunne, että näin tulee toimia ja se on ainoa oikea tapa. On kuitenkin tärkeää opetella ottamaan aikaa itselle ja ymmärtää, milloin jonkin asian tekemiseen riittää kohtuullisempi suoriutuminen.
Liika tekeminen ja edestakainen asiasta toiseen siirtyminen aiheuttaa väsymistä, unohtelua, sekaannuksia ja ajan hukkaamista tarpeettomiin toimintoihin. Onkin suositeltavampaa yhdistellä asioita ja toimintoja, jolloin ne ikään kuin hoituvat samalla kertaa. Yhteen asiaan kerrallaan paneutuminen myös auttaa saattamaan asian kunnolla loppuun ja siihen keskittymistä.
Akkujakin tarvitsee välillä ladata ja tarpeettomia välilehtiä sulkea, muutoin toiminnot vähitellen hidastuvat ja lopulta sammuvat. Vapaapäivien laiskottelu voi näkyä huomattavastikin kasvaneena suorituskyvykynä ja luovuteena työarkeen palatessa ja onhan tutkimusnäyttöäkin siitä, että rennompi työympäristö saa enemmän työntekijöistään irti juuri tämän kautta. Parempi mieliala, jaksaminen ja tyytyväisyys taas vaikuttavat positiivisesti sitoutuvuuteen, motivaatioon ja jopa sairastavuuteen, kun taas ylikuormitettu henkilöstö sairastaa paljon ja menettää nopeasti motivaationsa ja intonsa, lopulta vaihtaa työpaikkaa. Jälkimmäinen tapa ei tuota suurempana kokonaisuutena haluttua laatua ja heijastuu suorien, suurien kulujen lisäksi haitallisesti yleiseen kuvaan työpaikasta, joka on monella tapaa haitallista taloudelle.
Ota uudeksi tavoitteeksesi osana tavoittelemaasi tehdä joskus vähän vähemmän. Huolehdi palautumisesta, ajattele sitä passiivisena aktiivisuutena. On paljon järkevämpää hakea pysyvää kehitystä tai muutosta hitaammin kuin yrittää saavuttaa kohtuuttomasti itseään laiminlyöden ja uupuen. Silloin sinusta ei ole mihinkään. Mieti vanhoja rakennuksia, joita rakennettiin jopa vuosisatoja. Ne ovat kestäneet uskomattoman kauan aikaa, koska jokainen kivi asetetiin paikalleen tarkasti harkiten ja tavoitteena rakentaa jotain pysyvää ja vankkaa. Rakenna kivi kerrallaan itsellesi sitä, mitä kovasti haluat ja tavoittelet. Kun perusta on kunnossa, sinulla on aina luja pohja olemassa eivätkä isotkaan myräkät kaada taloasi koskaan, ainakaan kokonaan. Ihanaa alkanutta viikkoa 🙂