”Entä jos kuitenkin”, ”Voi ei, ihan varmasti taas…”, ”Miksi tuokin sanoi noin, teinkö jotain väärin?”. Lista on loputon ylianalysoivan mieleen juolahtaville tilanteen ja toisen tekemisen merkityksen vaihtoehdoista. On normaalia jokaisen silloin tällöin niin sanotusti miettiä liikaa, mutta entä kun asioiden märehtiminen ja kaikkien yksityiskohtien miettiminen tai jossittelu ampuu yli?
Toiset ovat herkempiä luonteeltaan miettimään pieniäkin yksityiskohtia ja lukemaan erilaisia nyansseja jopa toisten äänensävyssä tai sanattomassa ja sanallisessa viestinnässä. Toiset unohtavat nopeasti eilisen tapahtumat, kun taas osa käy läpi mielessään eilisen, tämän päivän ja huomisen asioita yhä uudelleen. Kuten missä tahansa perusteellisuudessa, on yksityiskohtiin huomion kiinnittämisestä, tilanteiden taitavasta lukemisesta ja niiden jälkiprosessoinnista huomattavaa hyötyä monessa, mutta liika on liikaa ja se aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja yksittäisiin asioihin juuttumista.
Ihmissuhteissa ominaisuus voi taas aiheuttaa pahoja väärinkäsityksiä, kun ylianalysoiva osapuoli vetää vääriä johtopäätöksiä ja miettii päänsä puhki, miksi toinen vastasi hänelle niin happamen oloisesti, oudon lyhyesti tai sanoma oli jollain tavalla ristiriidassa toiminnan kanssa. Toki, näillä on tosielämässä myös oikeasti merkitystä (esimerkiksi vastaako sanottu tekemisiä jne.), mutta ylianalysoiva löytää ”johtolankoja” ja ”viitteitä” sieltäkin, missä niitä ei edes ole tai mistä niitä on turhaa etsiä.
Joskus toinen nyt vain sattuu olemaan väsynyt tai ajatuksissaan vastatessaan lyhyesti ja poissaolevan oloisesti, ilman mitään sen syvällisempää taustalla. Kuka olisikaan jokaikisessä hetkessä aina läsnä? Kaikki eivät myöskään ilmaise itseään yhtä perusteellisesti, eivätkä kaikki ole verbaalisesti yhtä lahjakkaita ilmaisemaan itseään tai sanat merkitse yhtä paljon kuin teot.
Pahimmillaan ylianalysointi tekee sitä toteuttavan elämästä raskasta ja rajoittunutta. Menneen yhä uudelleen (liiallinen) prosessointi saattaa synnyttää häpeää, syyllisyyttä ja kokemusta omasta epäonnistumisesta. Tilanteet ja kokemukset voivat tuntua myös epärealistisen voimakkailta ja saada liiallisen korostuneen merkityksen. Ne voivat projisoitua muihin osapuoliin ja synnyttää tunteen itseen kohdistuvista, toistuvista negatiivisista asioista ja saada aikaan kokemuksen siitä, että asiat menisivät kuin itsestään aina tietyllä (huonolla) kaavalla.
Tulevaisuuden liika pohtiminen taas voi estää ihmistä monessa. Ennustat jo etukäteen kaiken mahdollisen, mikä voisi mennä pieleen ja mitä siitä taas voisi seurata. Saatat myös kuvitella itsellesi rajoittavia kaavoja toimia, koska ajatuksissasi menet liiaksi asioiden edelle luoden mielessäsi myös umpikujia. Tällöin voit edetä ainoastaan suunnittelemaasi reittiä pitkin, jolloin et anna yhtään tilaa ajatella ”laatikon ulkopuolella”, onnekkaille sattumuksille tai yllätyksellisyydelle.
Toistat tuttua ja rajoittunutta tapaa, koska ”kaikki muu menee taatusti pieleen”. Mitäpä jos kartallasi olisikin tilaa myös poiketa tutulta reitiltä ja löytää jotain aivan upeaa tai parempaa?
Ylianalysointi ennen kaikkea uuvuttaa. Se vie yöunet, nostaa stressitason pilviin ja estää elämästä spontaanimpaa ja yllätyksellistä elämää. Se luo uhkia ja huonommuuden tunteita aiheuttavia tilanteita ja kokemuksia kanssakäymisessä muiden kanssa. Ylianalysointi on yhdistelmä tiettyä herkkyyttä ja halua (ja pelkoa) kyvystä vaikuttaa etenkin tulevaan. Se voi olla myös tietynlaista täydellisyydentavoittelua.
Vapautta on elää hetkessä, kokien onnea ja rauhaa siinä missä olet nyt. Onnea on olla tuomatta eilisen tai huomisen pelkoja tähän päivään. Kaikki pahin mahdollinen voi tapahtua, vaikka tekisit mitä tänään sen estämiseksi. Kaikki paras mahdollinen taas, vaikka et suunnittelisi sen kummemmin. Se mikä on varmaa, on se että voit olla onnellinen ainoastaan luopumalla liiasta märehtimisestä ja keskittymällä olennaiseen ja olemalla realistisen optimistinen.
Onni on mielentila, ei paikka. Siksi kehoitankin juuri sinua tänään katsomaan karttaasi uudelleen. Pidä kompassi mukana ettet eksy matkallasi, mutta anna reitilläsi tilaa käydä tutkimassa myös sellaisia paikkoja, joissa et tavallisesti kävisi. Ties mitä ihanaa sieltä vielä löydät, ehkäpä jopa uuden määränpääsi 🙂