Katumus – kukapa ei olisi sitä joskus tuntenut. Me kaikki mokaamme joskus, vaikka yrittäisimme parhaamme. Se on elämää ja osa ihmisyyttä. Sanotaan, ettei pitäisi katua sitä mitä on tullut tehtyä, vaan sitä mikä on jäänyt tekemättä. Silti, kyllä on myönnettävä että tuntuu usein siltä, että joitain asioita olisi voinut tehdä eri tavoin – tai jättää kokonaan tekemättä. Toisaalta, ehkäpä juuri niiden asioiden vuoksi olet juuri tässä ja nyt?
Joidenkin asioiden oppiminen ja sisäistäminen tapahtuu helposti ja nopeasti, toisiin taas vaaditaan miljoona toistoa tai ainakin kymmenen kertaa kantapään kautta. Miksi? Meillä on jokaisella omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Mieli osaa valikoida ja motivaatioon vaikuttavat omat mielenkiintomme aiheet. Henkisempi voi uskoa myös jonkinlaiseen tarkoitukseen, erehdykset ja harha-askeleet ovat lopulta niitä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan, joskus ojan ja allikon kautta.
Kun mietit itseäsi 10 tai 20 vuotta taaksepäin, olisitko voinut kuvitella kuka ja missä olet tänään? Minä en, olisin todennäköisesti pyöritellyt silmiä päässäni muutamaan kertaan, jos olisin tiennyt. Huomaatko, kuinka murheet, epäonnistumiset, suru ja pään seinään lyöminen olivatkin niitä, jotka muovasivat ja opettivat sinua? Ilman niitä virheitä et olisi tässä nyt. Sinä päätät, jäätkö epäonnen vangiksi vai valjastatko haasteet ja menneisyyden avuksesi kohti parempaa.
Kaikki tämä ajatus virheiden tarkoituksesta tai peräti hyödystä sai alkunsa tänään aamulla, kun (omille tavoilleni uskollisena) touhutessa sähläsin ja lopputuloksena oli mustaa maalia valuneena suurina määrinä lattialle ja matolle sen lisäksi, että käteni olivat saaneet ihkauuden sävyn. Kissa olisi halunnut myös osallistua hommiin, onneksi ehdin estämään tämän sentään ennen lisäkaaoksen syntymistä. Myönnettäköön, että episodi sai lähinnä puhisemaan ja kiroamaan, mutta tajusin jotain. SE ON VAIN MAALIA. Maton voi pestä, ja itse asiassa sen pesusta olikin jo kulunut pitkä aika. Musta maali päätyi asuntooni ullakolta, koska se sattui olemaan samassa pussissa valkoisen maalin kanssa, jota tarvitsen. Kun matto meni pesuun, niin huomasin kuinka sen alta paljastunut musta lattia kaipaisi oikeastaan mustaa maalia (jos sitä vielä on) pintaansa, muualtakin. Esimerkki on (minulle tyypillisesti) vähintäänkin erikoinen, mutta ehkä saat silti kiinni ydinajatuksesta. Joskus mokailut tai elämän eteen heittämät vastoinkäymiset ajavatkin tärkeitä asioita tai huomioita.
Voin kertoa tehneeni elämässäni paljon virheitä, hyvin suuriakin. Ilman näitä vääriä valintoja en silti olisi päätynyt esimerkiksi monen mutkan ja ulkomaiden kautta muuttamaan nykyiseen kotikaupunkiini, Helsinkiin, jota rakastan. En myöskään ilman epäonnea ylipäätään olisi välttämättä palannut enää Suomeen. Nykyinen kotikaupunkini taas on tuonut minut tiettyjen ihmisten, tapahtumien ja asioiden luo, nämä taas minut lähemmäs itseäni ja onneani. Ilman erinäisiä epäonnisia tai traagisia tapahtumia ja mokailuja taas tapahtumasarja, joka toi minut tänne, ei olisi koskaan tapahtunut. ”Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin”, mutta mielestäni ennen kaikkea ei niin pahaa, ilman jotain hyvääkin! En olisi selvinnyt todella vaikeista asioista, ellen olisi joutunut niihin ensin valmistautumaan vaikeiden asioiden kautta. Ja mitä se kaikki opettikaan, paljon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää silti edelleen, tosin palion parempi maalin ja pyykkien kanssa.
Vastoinkäymiset ja mokailut voivat siis olla todella dramaattisia, tai hyvinkin tylsiä ja tavallisia maalin kanssa sottaamisia. On täysin normaalia turhautua, surra ja voida pahoin ikävistä asioista, niitäkään tunteita ei pidä sivuuttaa. Kuitenkin ajan kuluessa voi jokainen paljon asenteellaan itse vaikuttaa, mihin suuntaan lähtee seuraavaksi ja millaisin eväin. Me olemme tässä ja nyt luomassa tulevaisuutta. Mennyt meni jo menojaan. Jotkut asiat on vain tajuttava kovemman kautta. Voiko kukaan edes tulla virheettömäksi? Vaikka olisit kuinka hyvä ja taitava ihminen, luuletko ettet silti tule tekemään virheitä? Olisi erittäin suuri virhe luulla niin. Ei kyse ole siitä, kuinka paljon olet tehnyt virheitä vaan siitä, kuinka paljon olet niitä korjannut ja kuinka paljon aiot välttää niitä tulevaisuudessa. Pitääkö kuitenkin paikkansa, että ei tule katua sitä mitä on tehnyt, vaan sitä mitä ei ole tehnyt..? 😉