Olet varmasti joskus kuullut puhuttavan erilaisista persoonallisuustyypeistä, on esimerkiksi INTP:tä, ENTJ:tä ja niin edelleen. Puhutaan ekstrovertismista ja introvertismista. Mitä ihmettä nämä sitten tarkemmin kertovat ja mitä merkitystä niillä on omalle hyvinvoinnille?
Intovertismi ja ekstrovertismi ovat tapoja määrittää ja kuvata sitä, millä tavoin yksilö suuntaa energiaansa ja vastaavasti myös mistä sitä saa parhaiten ja ”lataa akkujaan”. Invortti nauttii enemmän yksinolosta ja keskittymisestä omaan sisäiseen maailmaansa, kun taas ekstrovertti saa eniten energiaa muiden seurassa ja erilaisissa aktiviteeteissa. Introvertti väsyy helposti liiasta sosiaalisuudesta ja ärsykkeistä, kun taas ekstrovertille nämä ovat elinehto ja yksinolo voi olla hyvin ahdistavaa. Ekstrovertti on usein pohdiskelija, ekstrovertti kaipaa jaettuja ajatuksia muiden kanssa.
Nämä ovat stereotyyppisiä esimerkkejä introverttien ja ekstroverttien ominaisuuksista. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös jokaisella yksilöllä on omanlaisensa persoona huolimatta siitä, suuntaako energiaansa ja huomiotansa enemmän ”sisään- vai ulospäin”. Näiden ominaisuuksien myötä on myös muodostunut ajattelu, että ihminen on joko ulospäinsuuntautunut tai sisäänpäinkääntynyt. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtavaa, koska se antaa virheellisen kuvan siitä, että introvertismi tarkoittaisi automaattisesti epäsosiaalisuutta ja olisi negatiivinen ominaisuus, ekstrovertistismin ollessa normaalimpaa ja terveempää. Toisaalta ektstroverttia voidaan pitää ongelmallisena, koska tämä ei kykene yksinoloon tai rauhoittumaan. Kaikissa ominaisuuksissa on olemassa potentiaaliset hyvät ja huonot puolensa ja tuntemalla itsensä on myös mahdollista pyrkiä kehittämään niitä alueita, joilla ei ole niin vahvoilla. Tässä kuitenkin on myös kyettävä erottamaan itsensä kehittäminen itsensä väkisin muuttamisesta sellaiseksi, mitä ei ole. Suurin osa ihmisistä todennäköisesti lukeutuu itse asiassa näiden kahden ääripään välille, omatessaan piirteitä molemmista, näin ollen ambivertteja.
Tämän jaon lisäksi persoonallisuuden hahmottamisessa on käytetty apuna psykologiasta tuttua Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoria, joka jakaa ihmiset kuuteentoista erilaiseen persoonallisuustyppiin tiettyjen ominaisuuksien mukaan, yhtenä tekijänä edellä mainitsemani introvertismi ja ekstrovertismi. Mallia on kritisoitu liian mustavalkoiseksi tavaksi määrittää persoonaa, mutta se on hyvä suuntaa antava keino ymmärtää omaa persoonallisuuttaan, ja näin taas tapaansa olla, kokea ja toimia, paremmin.
Mielenkiintoista on se, että itsekin olen vasta näin 32-vuotiaana ymmärtänyt, minkälainen oikeasti olen ja miksi. Pahimmillaan ihmisen taistellessa vastaan omaa luonnollista tapaansa olla, sabotoi samalla omaa hyvinvointiaan ja voi huonosti. Ihminen voi optimaalisimmin, kun tunnistaa omalle itselleen luontaisimman tavan voida hyvin ja oppii vastaamaan omiin tarpeisiinsa. Tämä myös edistää muita ihmissuhteita.
Joskus voi olla hyvin vaikeaa itse hahmottaa omaa todellista persoonallisuuttaan, kun lähtee ajattelemaan asioita liian mustavalkoisesti ja ominaisuuksien poissulkevan toisiaan. Olen itsekin koko elämäni ajatellut, että en voisi olla introvertti, koska minulla on aina ollut paljonkin kavereita, enkä ole kokenut uusiin ihmisiin tutustumista erityisen vaikeana, olen jopa luonut paljon uusia ihmissuhteita läpi elämän. Olen lisäksi aina viihtynyt isommissakin porukoissa, enkä vierasta juhlia, joissa on uusia ihmisiä. Ihan myös nautin illanvietoista. Minua ei pelota mennä puhumaan luokan edessä, joskaan en varsinaisesti janoa olla huomion keskipiste, ainakaan liikaa. Samaan aikaan olin myös se, joka teini-iässä kännykän mentyä rikki (tai kadottua) siirsi uuden puhelimen hankintaa vuodella, koska en jaksanut sen jatkuvaa soimista ja ihmisten viesteillä pommittamista. No, se oli sitä aikaa, kun sitten rimputettiin kotipuhelimeen ja käskin isääni sanomaan etten ole kotona, saadakseni olla rauhassa. Sittenpä jotkut sitkeimmät olivatkin ovella *syvä huokaus*.
Small talk ei tunnu itselle erityisen luontevalta, mutta käypäs nyt juttelemaan uuden tuttavuuden kanssa universumin saloista tai norppakummiudesta. Joo ei. Minua on aina pidetty rohkeana, siihen pisteeseen saakka että nuorempana olin varsinainen yllytyshullu rämäpää, mutta kuitenkin olen joskus lapsena ollut aika ujo ja joissain tilanteissa koen sitä olevani jonkin verran edelleen. Paljon asioita, jotka tuntuvat hyvinkin ristiriitaisilta. Totesinkin tuolta pohjalta jossain vaiheessa olevani ambivertti eli ”ekstrovertti introvertti” ja näin mielsin itseni pitkään. Koska enhän voisi olla introvertti ollessani toisaalta kuitenkin suhteellisen sosiaalinen? En oikein ymmärtänyt.
Juuri näiden samantyyppisten ajatusten vuoksi moni ymmärtää itsensä väärin, sen lisäksi että sen tekevät myös muut. Minulle on paljon paasattu siitä, että käyttäydyn epäsosiaalisesti ja epäterveesti eristäytymällä. Sosiaalisen päivän tai illan päätteeksi haluan kotiin omaan rauhaan, ja voin tarvita reilusti palautumisaikaa aktiviteeteista. On sanottu, että normaalia on olla enemmän ihmisten seurassa ja aktiviteeteissa, että tarvitsen apua, koska käyttäydyn epänormaalisti. On ihmetelty, kun en jaksa koko ajan puhua ja olla äänessä. Sitten taas välillä jostain asiasta innostuessani puhua pälpätän suu vaahdossa.
No, nyt tietäessäni olevani tarkalleen ottaen persoonallisuustyyppiä INFJ, joka painottuu nimenomaan introvertismiin, on helppo naureskella asialle. Ilman koronaa ja hyvän ystävän ”ambivertismini” kyseenalaistamista tuskin olisin ihan tajunnut edes asiaa. Minulle sosiaalisten kontaktien välttäminen ei ole juuri ongelmia tuottanut, vaikka tietenkin, minulla on ikävä rakkaita ihmisiä ja nautin normaalisti heidän tapaamisestaan (sopivissa määrin, hehe). Silti on ollut pakko todeta, että laajamittainenkaan yksinolo ei ole ihmeemmin minuun vaikuttanut ja olen saanut hyödynnettyä aikaa hyvällä omallatunnolla myös keskittymällä vain itseeni ja tavoitteisiini. Olen itsekin ollut yllättynyt, vaikka selvää oli jo entuudestaan, että viihdyn seurassa olon lisäksi paljon yksin.
Ymmärrettyään oman persoonallisuustyyppinsä voi ihminen sen hyväksyttyään alkaa lopulta ohjaamaan elämäänsä ja käyttäytymistään enemmän siihen suuntaan, jossa voi parhaiten. Tietäessään omat rajansa ja tarpeensa, on myös mahdollista yhä paremmin viestiä muille niistä ja kertoa, miksi käyttäytyy juuri tietyllä tavalla. Ihmisen käytöstä voidaan ymmärtää pahasti väärin ja kritisoivat kommentit voivat pahentaa omaa oloa ja aiheuttaa erilaista oireilua. Kaikkein pahinta on yrittää olla joku muu, kuin oikeasti on. Tällöin ihminen ei voi hyvin.
Elämänlaatu voi muuttua radikaalisti, kun toimii todellisten voimavarojensa mukaan eikä seiso itse oman jaksamisensa edessä. On oltava terveen itsekäs, ja pidettävä huolta, että toimii omaa hyvinvointia edistääkseen. Tästä on syytä kertoa muille väärinymmärrysten ja mielen pahoittamisen välttämiseksi, mutta kuitenkin lopulta tervettä itsekkyyttä on jättää omaan arvoonsa ne kommentit tai vaatimukset, jotka eivät ole linjassa oman hyvinvoinnin kanssa.
Näillä puheilla, introvertin päiväkirjaan tälle päivälle merkitsen pitkät unet (ihanaa), tanssia ja rentoutumista kotosalla. Ystävieni kanssa sosialisoidun sarjaviesteillen ja erilaisin huonolla huumorilla väritetyin sisällöin ilostuttamalla. Yritän skarpata puheluiden kanssa, mutta odotettavissa tuskin silti on erityistä innostusta usein toistuviin pitkiin puheluihin.
Mukavaa viikkoa, joka persoonalle! <3