Luin tänään taas uutisista, jossa rikoksentekijä oli syyllistynyt lukuisten ihmisten surmiin. Kaiken takana oli kylmä viha ja sen kautta kokemus oikeudesta kostaa ja satuttaa muita. Se oli kosto jonkun toisen vihaa aiheuttaneista teoista, joka sitten kohdistettiin viattomiin ihmisiin. Mikä vie ihmisen tähän pisteeseen? Viha voi kohdistua täysin tuntemattomiin, jotka eivät koskaan edes ole tehneet mitään konkreettisesti ansaitakseen vihaa osakseen. Tällöin viha liittyy ainoastaan johonkin tiettyyn ihmisryhmään kuulumiseen esimerkiksi sukupuolen, mielipiteiden, etnisyyden, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.
Viha tunteena on luonnollinen ja tärkeä. Se saa meidät ymmärtämään jonkin olevan pielessä, vastoin ajatus- ja arvomaailmaamme, se saa meidät pitämään puoliamme ja toimimaan. Silti yhtä tärkeää kuin on ymmärtää viha luonnollisena tuntemuksena, on myös tunnistaa ja hallita tätä tunnetta, muutoin seuraukset voivat olla hyvin haitallisia ja vaarallisia. Usein vihan alla on myös muita tunteita piilossa, se voi olla surua, pelkoa tai epävarmuutta.
On monesti helppoakin ymmärtää vihan syntymisen taustoja. Maailmassa tapahtuu niin paljon epäoikeudenmukaisia asioita, jotka saisivat kenessä tahansa voimakkaita tunteita ja raivoa aikaan. Tuskin kukaan voi elämässään tältä tunteelta välttyä. Tästä huolimatta jokainen täydessä ymmärryksessään oleva voi tehdä päätöksen olla kiertämättä vihan ja koston kehää. Joskus nämä asiat ovat hyvin monimutkaisia, ja jotkin kolmannet osapuolet voivat hyötyä vihasta tai olla sen suoria tai epäsuoria aiheuttajia. Mietin tässä kohdin erilaista tahallisesti vihaa lietsovaa aineistoa ja kansojen keskinäistä vihaa, joka saa alkunsa huonoista ja epäoikeudenmukaisista päätöksistä esimerkiksi maan johdossa. Tällöin osallisiksi tilanteesta joutuvat kuitenkin aluperin syyttömät, jotka kohdistavat vihan toisiaan kohtaan ja näkevät toisensa vihollisina, jollain tapaa väärinä, vaikka syypää on alun alkaen muualla. Meillä Suomessa voitaisiin ottaa esimerkkinä vaikkapa suomalaisten ja venäläisten sota-ajalta juontunut keskinäinen epäluulo, viha ja syrjiminen. Onko nykypäivän venäläisellä mitään tekemistä sodan tapahtumien kanssa? Oliko silläkään siviilillä, joka joutui keskelle kahden maan välistä taistelua haluamattaan? Entä onko venäläisellä taas mitään syytä vihata nuorta suomalaista, joka ei ole sotaa koskaan nähnytkään? Entä valheellinen tieto, jota aiheesta esitetään ”totena”, jolla pyritään lietsomaan vihaa kansalaisissa?
Kautta ihmiskunnan historian ovat ihmiset sotineet toisiaan vastaan, milloin maa-alueiden hallinnan, milloin uskonnon vuoksi. Se mikä itseäni välillä eniten ihmetyttää, on se miten muutokset ihmisten ajattelussa ja käytöksessä voivat viedä niin valtavasti aikaa, samalla kun toisaalla mietitään siirtokunnan pystyttämistä Marsiin. Jokin ihmisen evoluutiossa ei ole mennyt kuten pitäisi, lajin ollessa tuhoisa itseään ja muita kohtaan. Onko meillä siis mitään toivoa?
Uskon, että on, mutta se vaatii työtä ja panosta tavassa ajatella. Eteenpäin on menty monissa asioissa, mutta ei silti olla vielä siellä missä meidän kuuluisi olla. Pisteessä, jossa vihan sijasta pyrittäisiin rauhaan ja keskinäiseen yhteistyöhön. Meillä on vaihtoehtoja. Se tuottaa myös paljon parempaa tulosta, jos vain tästä näkökulmasta lähdetään asiaa tarkastelemaan. Mihin suorituksiin ihminen onkaan pystynyt, kun on joutunut pakon edessä yhdistämään voimansa muiden kanssa!
Vihan vastavoimia ovat rakkaus, kunnioitus ja ymmärrys. Tämä ei tarkoita, että kaikkea tarvitsisi hyväksyä ja ymmärtää. Kyse on kyvystä ymmärtää, mistä kaikki johtuu ja yrittää ymmärtää erilaisuutta. Kyse on kunnioittaa toista siitäkin huolimatta, että ajatusmaailma on erilainen. Kunnioitus on ennen kaikkea sitä, että ei koskaan tahallisesti aiheuta toiselle vahinkoa (tässä kohtaa ainoan poikkeuksen tekee viimekäden itsepuolustus). Pahan ihmisen pahoja tekoja ei tarvitse tietenkään hyväksyä, mutta tulee ymmärtää, että tämä henkilö ei ole yhtä kuin kaikki ihmiset samassa väestöryhmittymässä, kaikki kyseisen sukupuolen edustajat ja niin edelleen. Näitä mätiä omenia löytyy kaikkialta ja kaikissa mahdollisissa ihmisryhmissä. Viha ja ymmärtämättömyys luo kuilun ihmisten välille. Se aikaansaa lisää vihaa, kosto lisää kostoa eikä se pääty koskaan, ellei joku päätä sitä lopettaa.
Viha syö eniten vihaajaa. Rakkaus rakentaa siltoja ja tekee onnelliseksi. Viha voi olla oikeutettua, mutta sinä itse teet lopullisen päätöksen, haluatko jatkaa vihan toistoa vai valitsetko mielummin rauhan rakentamisen ja paremman huomisen luomisen, jossa pyrkimyksenä on tehdä mahdollisimman monta ihmistä onnelliseksi. Maailmassa on paljon pahaa, mutta myös paljon hyvää. Sinä päätät, millaisten lasien läpi maailmaa katsot. Uskon siihen, että lopulta ihminen saa takaisin sen mitä antaa. Voisitko sinä tänään tehdä päätöksen olla parempi muille ja rakentaa siltoja? 🙂